Millainen on elokuva-arvostelu?

Elokuva-arvostelun piirteitä

Elokuva-arvosteluissa kerrotaan aina keskeinen juoni ja päähenkilöt.
Alussa kerrotaan yleensä faktoja, joihin on ujutettu arvostelun kirjoittajan mielipiteitä.
Mielipiteet voivat olla hienotunteisesti ilmaistuja, varsinkin negatiivisissa asioissa, tai sitten kirjoittaja on päättänyt runtata koko elokuvan maan tasolle.
Tässä muutama esimerkki teksteistä, jotka luin:
"Hannu & Kerttu: Noitajahti 3D kakkaa katsojan silmään."
"Ällöväreissä kylpevä Piin elämä kumisee mukasyvällisiä." 

Arvosteluissa kiinnitetään erityistä huomiota näyttelijöihin ja heidän suorituksiinsa. Monesti myös kerrotaan valaistuksesta, kuvakulmista ja niiden onnistumisista tai epäonnistumisista.
Joissakin tilanteissa elokuva kritisoidaan kovalla kädellä, mutta se negatiivisuus antaa jossakin määrin myös positiivisen kuvan.
Aki Lehti kirjoittaa elokuvasta Mahtava Oz seuraavasti: "Täysin överiksi vedetty 3D-efektipommitus toimii parhaiten juuri tällaisissa hattaranpunaisissa satuelokuvissa, joissa ei tarvitse välittää realismista pätkääkään"




Arvosteluissa ei käytetä paljonkaan elokuvasanastoa. Se saattaa johtua osin siitä, että kaikki eivät tiedä elokuviin liittyviä termejä.


Lähteet:
http://dome.fi/elokuvat/arvostelut/
Arvostelut elokuvista: Mama, Mahtava Oz, Hannu & Kerttu: Noitajahti, A Good Day To Die Hard, Piin elämä

Käsikirjoitusmallin täydentäminen

http://mediametka.fi/uploads/kasikirjoitusmalli.pdf

Kohtaus 3. INT

Kuva 1.                    
Varkaat katsovat toisiaan.
Varas 1: Joo. Annetaan sen jättää viesti. Älä koske tohon puhelimeen.

Kuva 2.
Varkaat alkavat tutkia asuntoa ja jättävät puhelimen soimaan ja odottamaan vastaajaa.
Vastaaja: Hei, isä. Mä olen ihan just siellä. Et taida olla kotona, mut mulla on se avain, ni mä sit oottelen sua siellä. Ei mulla muuta. Moikka.

Kuva 3.
Varkaat pysähtyvät ja lopettavat asunnon tutkimisen.
Varas 1 tulee toisesta huoneesta olohuoneeseen.
Varas 2: Joku on tulossa! Eti äkkiä jotain, mikä näyttäis arvokkaalta ja sit lähetään täältä!
Varas 1 kiirehtii vitriinille ja alkaa haalia arvoesineitä reppuunsa.

Kuva 4.
Varas 2 sulkee reppuaan.
Varas 2: Nyt on jo kiire! Se voi tulla vaikka porraskäytävässä vastaan!
Varas 1: Joo, mä sain jotain otettua. Lähetään!
(Rappukäytävästä kuuluu askelia ja avainten kilinää)

Kuva 5.
Varkaat alkavat panikoida äänettömästi. He juoksevat ympäri taloa yrittäen löytää paikkaa, josta karata. Varas 2 juoksee parvekkeelle.
Varas 2: Täältä! Me voidaan kiivetä alemmas tosta ja sitten me voidaan pudottautua alas.
Varas 1: Ei kai tässä oo muitakaan vaihtoehtoja.

Kuva 6. Varkaat nousevat parvekkeen laidalle ja yrittävät kiivetä alas. Varas 2 on jo melkein maassa.
Varas 2: Tuu nyt jo. Se on varmaan jo eteisessä.
Varas 1alkaa myös kiivetä alas.

Kuva 7. Varas 1 pudottautuu maahan ja varkaat lähtevät juosten pois.

Egar Allan Poen novelleja

Edgar Allan Poe: Novelleja
1984
169 sivua

Miksi valitsin juuri tämän novellikokoelman?

Kirja vaikutti kiinnostavimmalta niistä, mistä saimme valita. En ole ennen lukenut mitään Poen kirjoittamaa, mutta olin kuullut että hänellä on jokseenkin erikoisia tarinoita kerrottavana.

Lyhyesti

Kokoelmassa on viisi erilaista novellia: Kultakuoriainen, William Wilson, Kuilu ja heiluri, Tohtori Tarrin ja professori Fetherin menetelmä ja Kurimus. Mukana on myös runo nimeltä Korppi. Tarinat ovat kietoutuneet outojen ja sairaalloistenkin aiheiden ympärille. Niihin liittyy myös jonkinlaista salaperäisyyttä.

Fiilikset 

Kokoelman luettuani tunnelmat ovat aika ristiriitaiset. Lukemisen aikana en voinut olla laskematta, kuinka monta sivua on vielä jäljellä kyseistä novellia. Tapahtumat tuntuivat matelevan, eikä novellin juonenkäänteisiin tai muihin tapahtumarikkaisiin kohtiin päästy kuin vasta viimeisillä sivuilla. Pitää myöntää, että näin jälkeenpäin se teki novelleista jotenkin vielä erikoisemman ja uuden lukukokemuksen. En ollut kirjan lopetettuani varma, pidinkö teoksesta vai en, mutta nyt tätä kirjoitellessani voin todeta pitäväni siitä, vaikka lukiessani olin aivan toista mieltä.
    Novelleiden aiheet tuntuivat myös erikoisilta ja siitä syystä mielenkiintoiselta. Novelli Kuilu ja heiluri jäi mieleeni päälimmäiseksi. Siinä oli jotain kieroutunutta ja hyvin koukuttavaa. Vaikka suurin osa novelleista olivat alussa täyttyneet tylsyydellä ja ehkä liian tarkoilla havainnoilla ja muistelmilla, tuntui että pakko jatkaa lukemista, koska lopussa odottava käänne kiinnosti niin kovasti.


"Olin pyörtynyt; mutta en sano, että kaikkia tietoisuus oli hävinnyt. En tahdo koettaa määritellä enkä edes kuvailla mitä oli jäänyt jäljelle; mutta kaikki ei ollut hävinnyt. Syvimmässä unessa - ei! Kuumehoureessa - ei! Tiedottomuudessa - ei! Kuolemassa - ei! edes haudassakaan ei kaikki ole hävinnyt."