Tietämättömyys koituu kohtaloksi

John Boynen kirja ”Poika raidallisessa pyjamassa” (2006) on ihmeellinen niin pieneksi kirjaksi. En olisi voinut ajatellakaan kirjaa aloittaessani, että tämän teoksen tapahtumat jäisivät mietityttämään vielä viikkojenkin jälkeen.
     Kirjan tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan Saksaan. Juutalaisvainot ovat tärkeä aihe tarinassa, vaikka Bruno, kirjan päähenkilö, ei tiedäkään käynnissä olevista asioista mitään. Natsisaksa on usein vaikea fiktiivisen kirjan aihe, koska ajan tapahtumista, etenkin keskitysleireistä, puhutaan edelleen melko vähän. Jo kirjan tapahtuma-aika ja – paikka ovat vaikuttavia ilman tarinaakin.
    Kirjan kertojana toimii ulkopuolinen henkilö, jolla kuitenkin on samat ajatukset ja tiedot kuin kahdeksanvuotiaalla saksalaispojalla Brunolla. Brunon keskiluokkaa ylempi perhe asuu Berliinissä ja he ovat olleet turvassa sodalta. Poika asuu äitinsä, isänsä ja isosiskonsa Gretelin kanssa, jota Bruno kutsuu toivottomaksi tapaukseksi. Bruno ei kuitenkaan tiedä hänen isänsä olevan korkea-arvoinen SS-joukoissa. Ainoa asia jonka hän tietää on, että ”Hillerillä” on suunnitelmia hänen isälleen. Brunon tietämättömyys tuo kirjaan lapsenomaisuutta, joka antaa teoksen muuten vakaville aiheille viattomuuden tuntua. Bruno elää maailmassa ilman sodan tuhoa ja kärsimystä.
     Brunon naiivius sai minut joskus vihaiseksi ja joskus tuntemaan myötätuntoa. En voinut ymmärtää, kuinka Bruno ei tiennyt mistään maailmalla tapahtuvista asioista. Hänen ainoa murheensa oli muutto Berliinin jättimäisestä kodista uuteen paikkaan nimeltä ”Aus-vitsi”, joka on keskellä ei-mitään. Teos olisi ollut kokonaan erilainen, jos Bruno olisi tiennyt sodasta ja isästään ja Auschwitzista, mutta Brunon tietämättömyys on yksi vaikuttavimmista asioista kirjassa. Se tuo uutta näkökulmaa muuten vaikeaan asiaan.
     Tarinassa oleva natsien ja juutalaisten vastakkainasettelu on tietenkin yksi vaikuttavista asioista. Bruno tapaa pienellä tutkimusmatkallaan Auschwitzissa pojan, joka istuu piikkiaidan takana raidallisessa pyjamassa. Shmuel, saman ikäinen juutalaispoika, ja Bruno ovat kuin yö ja päivä. Shmuel on tietoinen siitä, missä on, ja mitä luultavasti tulee tapahtumaan, kun taas Bruno ei ymmärrä, miksi Shmuelin kanssa on niin paljon ihmisiä, kun hän on vailla leikkitovereita. Salattu ystävyys näiden kahden pojan välillä on koskettava ja vaikuttava, etenkin jos lukijalla on jonkinlainen käsitys keskitys – ja tuhoamisleireistä. Vastakkainasettelua löytyy myös Brunon perheen sisältä: isosisko Gretel on natsien puolella ja hyväksyy talon takana olevan keskitysleirin. Äiti ei halua lastensa asuvan sellaisessa ympäristössä, vaikka isän uusi toimipaikka ja perheen uusi elämä ovatkin siellä.
     Kirja on kirjoitettu selkeästi, ja se voisi olla melkeinpä lastenkirja kielensä perusteella. Helppolukuisuus ja helposti ymmärrettävä tarina ovat ristiriidassa todellisuuden, mikä ei ole yhtä helppoa ja selkeää, kanssa. Tekstiin on ujutettu myös kirjoitusvirheitä, kuten ”Hilleri” ja ”Aus-vitsi”. Ne ovat Brunon keksimiä tai väärinkuultuja sanoja asioille, joita hän ei itse ymmärrä. Tämä lisää lapsekkuuden vaikuttavuutta entisestään.
     Itselleni kaikkein vaikuttavin asia kirjassa on sen viimeiset luvut, kun muuten viattomalta ja lapsekkaalta tuntuva kirja saa traagisen päätöksen. Kirjan päätös tulee yllättäen, mutta sen verran pitkitellen, että lopun voi jo päätellä lukiessa. Teoksen lopussa Bruno ei vieläkään ole ymmärtänyt, mitä on tekeillä ja miksi juutalaiset ovat eristetty muista. Sateesta ja mutaisesta maasta pääsy sisälle lämpimään ei aina tarkoita turvaa, mikä on myös hyvä elämänohje.