Olipa kerran uljas uroshirvi ja pieni
orava. He keskustelivat niitä näitä, kunnes hirvi alkoi ylpeillä
komealla ulkonäöllään ja mahtavuudellaan: ”Sinä olet vain
pieni orava, kun taas minä olen kaikkien rakastama metsän valtias
upeine sarvineni!” Orava ei sanonut mitään, vaan katseli hirveä
pieni hymy kasvoillaan. ”Vaikka olenkin vain pieni orava suuressa maailmassa, ei minun pitäisi itseäni hävetä. Täytyy hyväksyä
itsensä sellaisena kuin on, vaikka jäisikin hirvelle kakkoseksi”,
orava sanoi huolettomasti ja heitti hirveä kävyllä.
- Kukkiihan se perunakin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti