Egar Allan Poen novelleja

Edgar Allan Poe: Novelleja
1984
169 sivua

Miksi valitsin juuri tämän novellikokoelman?

Kirja vaikutti kiinnostavimmalta niistä, mistä saimme valita. En ole ennen lukenut mitään Poen kirjoittamaa, mutta olin kuullut että hänellä on jokseenkin erikoisia tarinoita kerrottavana.

Lyhyesti

Kokoelmassa on viisi erilaista novellia: Kultakuoriainen, William Wilson, Kuilu ja heiluri, Tohtori Tarrin ja professori Fetherin menetelmä ja Kurimus. Mukana on myös runo nimeltä Korppi. Tarinat ovat kietoutuneet outojen ja sairaalloistenkin aiheiden ympärille. Niihin liittyy myös jonkinlaista salaperäisyyttä.

Fiilikset 

Kokoelman luettuani tunnelmat ovat aika ristiriitaiset. Lukemisen aikana en voinut olla laskematta, kuinka monta sivua on vielä jäljellä kyseistä novellia. Tapahtumat tuntuivat matelevan, eikä novellin juonenkäänteisiin tai muihin tapahtumarikkaisiin kohtiin päästy kuin vasta viimeisillä sivuilla. Pitää myöntää, että näin jälkeenpäin se teki novelleista jotenkin vielä erikoisemman ja uuden lukukokemuksen. En ollut kirjan lopetettuani varma, pidinkö teoksesta vai en, mutta nyt tätä kirjoitellessani voin todeta pitäväni siitä, vaikka lukiessani olin aivan toista mieltä.
    Novelleiden aiheet tuntuivat myös erikoisilta ja siitä syystä mielenkiintoiselta. Novelli Kuilu ja heiluri jäi mieleeni päälimmäiseksi. Siinä oli jotain kieroutunutta ja hyvin koukuttavaa. Vaikka suurin osa novelleista olivat alussa täyttyneet tylsyydellä ja ehkä liian tarkoilla havainnoilla ja muistelmilla, tuntui että pakko jatkaa lukemista, koska lopussa odottava käänne kiinnosti niin kovasti.


"Olin pyörtynyt; mutta en sano, että kaikkia tietoisuus oli hävinnyt. En tahdo koettaa määritellä enkä edes kuvailla mitä oli jäänyt jäljelle; mutta kaikki ei ollut hävinnyt. Syvimmässä unessa - ei! Kuumehoureessa - ei! Tiedottomuudessa - ei! Kuolemassa - ei! edes haudassakaan ei kaikki ole hävinnyt."